Puunpolton ABC

Puut omasta metsästä tai paikalliselta yrittäjältä

Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan käyttämästämme polttopuusta valtaosa, 6,5 miljoonaa kuutiometriä tehtiin suoraan metsästä tulleesta runkopuusta. Siitä klapeja oli kaksi kolmasosaa ja halkoja kuudesosa.

Poltamme tulisijoissamme on eniten koivua, noin 2,7 miljoonaa kuutiometriä. Muuta lehtipuuta, mäntyä ja kuusta tulisijoissamme palaa kutakin 1,2-1,3 miljoonaa kuutiometriä.

Suomessa on 600 000 metsänomistajaa, joten valtaosa suomalaisista saa polttopuut omista metsistään. Monilla maa- ja metsätiloilla on myös yritystoimintaa. Klapikauppa on perinteinen maaseudun elinkeino, jossa yrittäjätulo saadaan monesta lähteestä, joten varsinainen polttopuun myynti on yleensä sivutoimista. Silti se on yrittäjille merkittävä tulonlähde – alan liikevaihto on n. 20 M€ vuodessa. 

Paikallisia klapiyrittäjiä on helppo löytää verkkohaulla ja myös valtakunnalliset toimijat, kuten Metsäkeskuksen Halkoliiteri.com voimalaitosyhtiöiden Mottinetti.fi yhdistävät polttopuiden etsijät ja tarjoajat. Esimerkiksi Mottinetissä on noin sata aktiivista polttopuumyyjää.

Sekä Halkoliiteri-com että Mottinetti.fi antavat myös kattavasti tietoa tulisijalla lämmittämisestä.

Polttopuuta myydään myös lämmityskaudella myös esimerkiksi huoltoasemilta sekä rauta- ja maatalouskaupoista.

suomalainen metsä

Runkona, kuutiomitalla tai pakattuna

Talven polttopuut voi saada hyvässä lykyssä pihalle hyvinkin edullisesti toimitettuna, kun naapuri tarjoaa myrskyn kaatamaa koivua ja tuo sen traktorin peräkärryllä pätkiksi sahattuna suoraan pihalle. Polttopuuta myydään toki myös käyttövalmiiksi klapeiksi pilkottuna, yhden käyttökerran eli noin 40 litran pakkauksissa. Klapeja saa pahvilaatikkoon, muovikääreeseen tai verkkopussiin pakattuina.

Verkkokaupasta polttopuuta voi ostaa sekä irtokuormana että pakattuna. Pakattuna polttopuu on yleisimmin noin i-m3:n kokoisessa suursäkissä tai kuormalavapakkauksessa. Irtoklapit saapuvat yleensä auton tai traktorin peräkärryssä, jolloin purettu kuorma on itse pinottava varastoon. 

Joillakin toimijoilla on kätevä rullakkopalvelu. Polttopuun toimittaja toimittaa polttopuun säilytyksessä käytettävät rullakot ja vaihtaa sovitusti tyhjät täysiin.

Polttopuita tekemään

Vuoden lämmityspuiden tekeminen on monien mielestä mukavaa ajanvietettä sekä hyödyllistä arkiliikuntaa.

Mikäli omaa metsää polttopuiden tekemiseen ei ole, kannattaa muistaa, että moni pienmetsänomistaja saattaisi ilahtua tarjouksesta harvennushakkuille. Yhteystietoja voi kysellä esimerkiksi paikallisesta metsänhoitoyhdistyksestä.

Kevättalvi on parasta aikaa polttopuiksi tarkoitetun puun kaatamiseen, sillä erityisesti lehtipuiden kosteus on keväällä korkeimmillaan. Kaatamisen jälkeen puut karsitaan rangoiksi ja pilkotaan kuivumaan. Kuivuvat klapit kannattaa suojata sateelta.

Kaikki eivät luonnollisestikaan pidä polttopuutyöstä eivätkä välttämättä pysty sitä fyysisesti tekemään. Naapurin pihalle toimittama, myrskyn kaatama koivu pitäisi pilkkoa tai klapikauppiaan tuoma kuorma pinota liiterin suojaan. Osa Suomen Omakotiliiton jäsenyhdistyksistä tarjoaa jäsenilleen Omakotitalkkari-palvelua, joka tarjoaa erilaisia kiinteistön- ja kodinhoitoon liittyviä palveluja vanheneville omakotiasukkaille. 

Polttopuiden hakkuu- ja kasaustyöt piha-alueella oikeuttaa kotitalousvähennykseen.

Mitä puuta polttaisin?

Monilla puulämmittäjillä on hyvin vahvat mielipiteet sen ainoan oikean tulisijaansa kelpaavan puulajin suhteen. Etenkin vanhemmalle sukupolvelle se on usein koivu. Koivu, sekä muut tiheät puulajit, kuten Keski-Euroopassa suosittu pyökki kaasuuntuvat hitaasti ja palavat rauhallisesti. Räiskyvästi palava kuusta ei yleensä suositella avotakkoihin vaan paremminkin luukullisiin uuneihin ja esimerkiksi jatkuvalämmitteisiin saunankiukaisiin.

Tutkijat ovat selvittäneet, että eri puulajien kuiva-aineen tehollinen lämpöarvo painoa kohti on lähes sama, mutta koivu on muita painavampaa. Suuren tiheyden vuoksi sen lämpöarvo on tilavuutta kohti noin 15 % korkeampi kuin havupuulla.

Polttopuun kosteus vaikuttaa kuitenkin erittäin paljon paitsi puun lämpöarvoon myös siihen, miten se tulisijassa palaa. Aina kannattaa polttaa siis mahdollisimman kuivaa puuta, sillä sen lämpöarvo on parempi ja se myös palaa puhtaammin!

VTT, Eija Alakangas, Ari Erkkilä, Heikki Oravainen, ”Tehokas ja ympäristöä säästävä puulämmitys, Polttopuun tuotanto ja käyttö”


- Lisää tietoa polttopuusta löytyy metsäkeskuksen Halkoliiteri palvelusta sekä Bioenergia Ry:n sivuilta.

Säilytä puu oikein

Omakotitalojen pihoilla näkee keväisin niin hartaasti kuivumaan pinottuja klapipinoja, että niistä ei uskoisi raaskivan polttopuita edes ottaa käyttöön. Toisilla pihoilla polttopuut on puolestaan huolettomasti heitelty ilmavaan kasaan kuivumaan. Sinällään ei ole oleellista, miltä kuivuva polttopuupino näyttää, kunhan puut pääsevät kuivumaan tehokkaasti.

Kuivauspaikan olisi hyvä olla aurinkoinen, aukea paikka, johon ei pääse kertymään vettä. Erilaisten kehikkojen avulla polttopuut saadaan irti maasta ja haluttuun muotoon. Näin kasa on myös helppo peittää sateensuojaan. 

Puun on oltava poltettaessa kuivaa, jotta sen sisältämä energia saataisiin mahdollisimman hyvin hyödynnetyksi. Juuri kaadetun puun kosteusprosentti on n. 45-55 ja sopiva polttopuun kosteusprosentti on 5-10.

Kuiva puu syttyy kosteaa helpommin ja palaa sekä lämmittää tehokkaasti. Yksi irtokuutiometri kuivaa koivupilkettä vastaa lämpömäärältään 1000 litraa polttoöljyä.

Kesän jäljiltä lähes kuivat polttopuut pitäisi kerätä suojaan ja jatkamaan kuivumistaan varastoon tai puuliiteriin. Hyvään liiteriin puut saa pinottua väljästi, jotta ne tuulettuvat. Siellä mahtuu myös liikkumaan. Oviaukon tulisi olla suuri ja kynnyksen matala. Panosta valaistukseen, sillä polttopuuta haetaan pimeään vuodenaikaan. Jos liiteri on vasta suunnitteilla, sijoita se lähelle lietä, jotta polttopuiden tuominen käy helposti.

Turvallisuus huomioiden

Polttopuiden säilytys

Oli liiteriä tai ei, polttopuiden säilytyksessä on otettava huomioon palomääräykset (Pelastuslaki 9 §). Palomääräysten mukaan helposti syttyvää materiaalia ei saa säilyttää ullakolla, kellarissa, rakennuksen alla, eikä sen välittömässä läheisyydessä.

Polttopuita ei siis saa säilyttää talon seinustaa vasten räystään alle pinottuna!

Palomääräysten mukaan sisätiloissa saa säilyttää polttopuuta enintään 0,5 m3, ellei sitä säilytetä erillisessä osastoidussa tilassa. Esimerkiksi osastoidussa autotallissa ei saa samaan aikaan säilyttää autoja ja polttopuita.

Polttopuiden ulkovarastollekin on omat määräyksensä. Jotta osastointirakenteita ei tarvita, varaston etäisyyden muihin rakennuksiin tulisi olla yli 8 metriä. Mikäli varasto on kooltaan alle 20 neliötä ja sen etäisyys tontin rajasta vähintään 4 metriä, palotekniset vaatimukset eivät koske sitä. Paikalliselta rakennusvalvontaviranomaiselta kannattaa kuitenkin tarkistaa kunkin kunnan ohjeet ja vallitsevat käytännöt.

Määräykset rakennusten paloturvallisuudesta löytyvät Suomen rakentamismääräyskokoelman osista E1-E9. Lisäksi autosuojien paloturvallisuudesta löytyvät erilliset ohjeet rakentamismääräyskokoelmasta E4.

Tuo polttopuut sisälle ajoissa

Tuo polttopuut sisälle lämpiämään vuorokautta ennen polttamista.

Useimmat haluavat säilyttää polttopuut siististi lähellä tulisijaa. Polttopuiden säilyttämiselle sisätiloissa harvoin suodaan riittävästi ajatuksia. Joissakin tulisijoissa on toki takkapuille säilytysratkaisunsa jo valmiina ja markkinoilla on erilaisia halkovaunuja ja halkojen kapien kuljettamiseen tarkoitettuja kassi-, kori-, ja telineratkaisuja. Epämääräiseen kasaan nurkassa kasatut polttopuut roskaavat, kulkeutuvat väärään paikkaan ja voivat myös aiheuttaa tapaturmia.

Suuria määriä polttopuuta sisälle ei kannata kantaa myöskään siksi, että polttopuut ovat osoittautuneet yhdeksi mikrobilähteeksi asuntojen sisäilmatutkimuksissa. Mikrobeja ovat mm. virukset, bakteerit, sienet, levät ja alkueläimet.

Tutkimusten mukaan polttopuussa on esiintynyt esimerkiksi Trichoderma- ja Penicillium-sientä. Trichoderma-sieni tuottaa homemyrkkyjä ja voi aiheuttaa esimerkiksi silmien, kurkun ja nenän ärsytysoireita.

(Hillebrand, K. Kouki, J. 2006. Pilkkeen kuivaus –luonnonkuivaus, keinokuivaus ja laadun hallinta. TSS. Työtehoseuran julkaisuja 398. Helsinki 2006)

 

 

Varaa esittely lähimmältä Uuniseppä-myyjältäsi

Varaa tästä! ›